*

Ekim Özdemir Mitä jos rakennettaisiin siltoja?

Annetaan äidin päättää!

Viime sunnuntaina juhlistettiin arjen todellisia sankareita, äitejä. Äitiä on pidetty perinteisesti kodin sydämenä, joka rakastavaisesti huolehtii lapsistaan, kodistaan sekä miehestään. Vuosien varrella sana "äiti" on kuitenkin saanut moniulotteisemman merkityksen. Enää äitiys ei rajoitu pelkästään jälkikasvua omaaviin naisiin. Vanhoillinen ajattelu äideistä ja äitiydestä on murtunut lopullisesti viimeisten vuosikymmenten aikana.

Suomessa 1800-luvulle asti äitiys tarkoitti pitkälti vain lapsen synnyttämistä. Naisten - "hyvien äitien" - piti synnyttää paljon jälkeläisiä. Naiset olivatkin pikemmin vaimoja kuin äitejä. Vasta 1800-luvun lopulla äitiys ulottui myös osaksi perheen kasvatusyhteisöä. Äitien rooli perheissä ja koko yhteiskunnassa on käynyt siis läpi suuren muutoksen. Monitahoisena ilmiönä siihen ovat vaikuttaneet niin vallitseva kulttuuri, uskomukset kuin uudet yhteiskunnalliset virtauksetkin.

Vielä pitkälle 1900-luvulle naisen sosiaalisen aseman määritteli irrelevantit tekijät, kuten oliko hän naimisissa tai oliko naisella lapsia vai ei. Samalla muodostui vähitellen uusi perheen ideologia. Äidin rooli korostui. Naisten piti omistautua perheelle ja kodille. Lastenkasvatuksen päävastuu oli äideillä. Lapsista piti hoivata isänmaallisia, seesteisiä ja kunnollisia kansalaisia.

1970-luvulla konservatiivinen ja jäykkä äiti-käsitys haastettiin. Joissakin piireissä äitiyttä ryhdyttiin pitämään vapautumisen esteenä ja naisen sorron symbolina. Työmarkkinoiden sukupuolittuneisuus ja yhteiskunnallinen epätasa-arvoisuus nousivat keskiöön keskusteltaessa äitiydestä. Debattia perhevapaiden uudistuksesta ja kotihoidontuen vaikutuksesta naisten työllisyyteen käydään tälläkin hetkellä. Hyvä niin.

Yhdenvertaisuus on nykypäivän sävel. Äidit eivät välttämättä jää enää kotiin lapsien kanssa vaan vanhempainvapaat jaetaan molempien huoltajien kesken. Isät vaihtavat vaippoja ja syöttävät rintamaitoa tuttipullosta. Öisin herätään vuorotellen eikä päävastuu ole enää yksin äidillä. Koti-isät ovat tämän päivän kuumin trendi-ilmiö. Välillä herään kuitenkin kysymään: onko yhteiskuntamme ajautumassa suuntaan, jossa on paheksuttavaa olla äiti, jos hän haluaa olla lapsen kanssa kotona?

Toivottavasti ei. Äiti voi olla lapsen kanssa kotona, jos näin haluaa. Isällä on oltava myös samat mahdollisuudet. Kaikissa perheissä ei ole miestä ja naista, kaikissa ei lastakaan, vaan perheitä on monenlaisia. Perhe keskenään sopii, mikä on heille paras muoto. Molemmat voivat jopa käydä töissä ja lasta voi hoitaa lastentarha, isovanhemmat, vanhempien sisarukset, miten perhe sopiikaan. Se ei tee kenestäkään äidistä vähäpätöisempää, eikä toisaalta sen parempaa.

Se, pitävätkö ihmiset äitiyttä naisen elämän täyttymyksenä vai raastavana taakkana, on loppujen lopuksi yhdentekevää.

Tärkeintä on, että yhteiskunta tarjoaa äideille eri mahdollisuuksia tehdä juuri niin kuin he parhaakseen näkevät..

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat